Valot välkkyy

-Täällä kävelen ympäriinsä ja ihastelen katuvalojen valoa, kun ne osuvet kastehelmiin. Ystäväni kävelevät perässäni ja nauravat toistensa vitseille. Kävelen ripeämmin kuin he, mutta vilkaisen aina välillä taakseni ja virnistän kunnolla. Seuraavan katulyhdyn alla on penkki ja istun sen päälle. Se on vähän kostea, mutta se ei nyt tällä kertaa haittaa.

Tähtisadetta

-Istuin ikkunani vieressä lämpimässä huoneessani. Katselen kuutamoa, ja etsin tähtikuvioita vetamällä sormea ikkunalasia pitkin. Pari pisaraa vierii lasin ulkopuolella. Hyräilen mielessäni kappaletta, jota äiti usein lauloi minulle. Hopeisen järven takaa kajastaa kuun valo. Metsän takaa näkyy pieni savuvana partiolaisten leiritulesta. Valkea valo suhahtaa läpi tumman taivaan. Sen perään vielä toinen ja toinen. Ja vielä muutama...Olen juuri nähnyt jotain niin kaunista, etten saa henkeäkään vedettyä. Se oli jotain niin ihmeellistä, etten tule sitä koskaan unohtamaan.


Terve! Anteeksi ihan hirveästi, kun en oo kirjottanu vähään aikaan. En oo vaan ehtiny. Nyt istun patjalla, peiton alla, kone sylissä. Facessa seikkailen ja sivuja selaan...Perjantaina, eli tänään, koulun liikunta oli kivaa, vaikka tulikin kuuma. Ei jouduttu kuitenkaan suihkuun! Huomenna lähden iskälle Turkuun. Viikolla on tapahtunu kaikkea turhaa ja tylsää, mut myös kivoja asioita. :)) Hyvää yötä kaikille!

Usko, toivo ja rakkaus

-Krusifiksi, ankkuri ja sydän. Kolme henkistä tunnusta otsikon sanoille ja tunteille. Nämä kolme vahvaa sanaa merkitsevät paljon ja eritavoilla eri ihmisille. Minulle tärkein noista kolmesta on varmasti toivo. 

Terve, ilta on ja kello lähenee yhtätoista. Huomenna minulla alkaa koulu kahdeksalta ja herätys soi kuudelta, joten en kirjoita kauhean paljoa. En muutenkaan ole tänään ehtinyt kirjoittaa, koska on ollut menoa ja huonoja uutisia. :( Päivä ei ole ollut paras mahdollinen...Hyvää yötä nyt kuitenkin, toivottavasti mieliala nousee!

Onko enkeleitä olemassa?

-Astun peilin eteen ja kastelen käteni hanan alla kylmässä vedessä. Kastan kasvoni, ja nostan ne taas peilin eteen. Hapuilen kädelläni käsipyyhettä naulan suunnalta ja pyyhin kasvoni kuiviksi. Katson peiliin. Näen väsyneet, vaaleat kasvot...Se olen minä. Vaaleat hiukseni ovat nutturalla pään takana ja pari tupsua hapsottaa pääni joka puolelta! Kävelen ulos kylpyhuoneesta ja etsin aamutakkini. Solmin nauhat söpösti rusetille ja astelen keittiöön. Äiti on jo keittänyt teeveden. Otan astianpesukoneesta oman mukuni, jossa lukee nimeni. Kaadan vettä puolipäliin ja laitan teepussin kelumaan veden pinnalle. Otan lusikan ruokailuvälinelaatikosta ja painan teepussin veden pohjaan. Sekoitan vettä myötäpäivään, ja teen lämmin väri sekoittuu siihen sulavasti. Kaadan sekaan sokeria ja maitoa. Puhallan mukiin ja maistan varovasti. Se on sopivaa...''Ahh, voiko täydellisempää hetkeä enää olla?'' Ajattelen ja nautiskelen teetä. ''Tässä voisin istua koko loppupäivän, katsellen ikkunasta ulos lumisateeseen. Valkea valo loistaa ulkona, en tiedä onko se aurinko, vai jotain ihmeellisempää. ''Enkeli...'' kuiskaan ja valkea, hohtava hahmo astuu eteeni ja tarttuu käteeni. ''Älä pelkää. Sinä tunnet minut'' Kuulen sen ja näen edessäni kauniin maiseman, jossa kävimme eväsretkellä isän, äidin ja sisarusteni kanssa. ''Oletko se sinä, sisko?'' 
Kysyn ja siristelen silmiäni. ''Muistat minut! Nopeasti, meillä on kiire! Mummo ja vaari odottaa!'' Hahmo vastaa. ''Mutta ei teitä pitäisi olla enää!'' vastustin kuulemaani. ''Hyss, tule nyt vain. Saat rauhan ja valon sydämmeesi!''



Heissan kaikille! Täällä Turussa sataa lunta, vaikka nyt on huhtikuu! Yleensä maaliskuu lasketaan jo ensimmäiseksi kevätkuukaudeksi, mutta EI! Tänävuonna saamme/joudumme nauttimaan vieläkin pidemmästä talvesta! Jos minulta kysytään, lumen tulo saisi jo loppua! :-/ Alkaa itseäkin jo pikkuhiljaa ärsyttää! Tällä hetkellä seuranani on Haribo Matador MIX-karkkippussi! En taaskaan keksi mitään kirjoitettavaa...Njoo, illemmalla taas kirjoittelen lisää :) Selvitkää hengissä!

Totuuksia ja tehtäviä

-Jälleen kerran istumme isolla porukalla sen juurella ja juttelemme, kunnes sinä ehdotat, että voisimme pelata totuutta ja tehtävää. Niin, siinä sitä oltiin. ''Totuus vai tehtävä'', kuului vuoro toisensa jälkeen. Sitten oli minun vuroni vastata. ''Totuus'', sanoin mahdollisimman hiljaa, mutta kaikki sen kuitenkin kuulivat. ''Uuuuu, kukas on sinun mielestä sinulle se oikea?'' Kysymys soi päässäni, kuvat vilisivät silmissäni ja äänet sekoittuivat päässäni. ''Häntä ei vielä olekkaan'', ajattelin, mutta eivät he sitä uskoisi. Päätin keksiä jotain, mutta mitäpä minä tähän hätään keksisin. En ainakaan mitään, mikä kelpaisi heille, ilman, että joutuisin valitsemaan jonkun meidän luokalta. Niin se aina menee...Valitsisin jonkun tuntemattoman pojan mielestäni...Sellaisen, jota ei olisi edes olemassa. Pohdin pääni puhki, ja sitä alkoi särkeä. '' En...En usko, että häntä on olemassa...Unelmissani ehkä.'' Sitten tapahtui ihme. Eräs poika nousi ylös, astui eteeni. Hän tarttui käsiini, nosti minut ylös ja katsoi suoraan lävitseni. En tiennyt, mitä tuo pörrötukkainen, hieman minua pidempi poika aikoi, mutta minulla oli epäilys. Seisoimme kasvotusten, muun luokan ympäröimänä. Pieni tuulenvire kulki ohi, ja värähdin, mutta se ei erottanut katsekontaktiamme. Hän hipaisi poskeani pehmeällä kädellään. ''Tai sitten se on suoraan edessäsi, etkä ole tietänyt siitä mitään.'' Hän astui lähemmäs ja suuteli minua. Se oli uskomattomin pusu mitä olen koskaan saanut, oikesastaan ensimmäinen kunnollinen. Porukka hiljeni ja kaikki tuntui täydelliseltä.


Ilta on, ja valot sammuu. Asiaa ei vain tule, kun en keksi mitään. Päivä on ollut hyvä ja sää sen mukainen. Puhun skypessä kavereiden kanssa ja katson leffaa Muumio, joka tulee Sub:ilta. Ja tämä ei ollut mainostusta! Miks kukaan ei kommentoi mun bloggauksia? Joka tapauksessa. Kävin tänään Myllyn Glitterissä ja sain mustat naruhanskat, luurankosormuksen ja -korvakoruja, pinnejä ja mitä tyttö nyt ikinä tarviikaan. Lisäksi lakkasin äitin kynnet, kun se meni laivalle työkavereiden kanssa. Tää iltapäivä on sujunu kivasti, syöden pringlesseitä ja kaakaota juomalla :) Taustalla soi Scorpionsin Still loving you ja tunnelma on katossa! Ainakin mun päässä!

Send me an angel...

Glitteriä ja enkelin siipiä♥

-Kuuntelen, kun soitat akustista kitaraa ja laulat ikuisesta elämästä ja ystävyydestä! Pöydän päällä posliinimaljakko, jossa pari nuutunutta päivänkakkaraa. Paperilla lyijykynäpirros, täynnä sydämmiä ja kirjaimia. Niistä muodostuu historian kaunein sana; Rakkaus! Se loistaa, se syttyy ja sammuu aikanaan. Jos sitä ei solmi se saattaa katketa. Jos siitä ei kerro, se ei ikinä toteudu. Rakkautta ei saa odottaa liikaa, tai se ei ikinä saavu. Mene eteenpäin ja etsi. Kun löydät sen oikean, olet samalla löytänyt määränpään! Ole iloinen, ole onnellinen, nauti! Sen luokse pitää lentää, sen luokse pitää juosta. Sen luokse voit matkata maailman ympäri ja lopuksi huomaat sen löytyvän aivan nenäsi alta!

Lauantai 6.4.2013

-Kävelet kauniina vieressäni, mustat hiukset hartioilla riippuen. Hopeinen keijuriipuksesi roikkuu kaulassasi ja heiluu, kun kävelet. Vasta lakatut kyntesi ovat sirot ja kiiltävät, kun pidät minua kädestä. Linja-auto ajaa ohi, ihmiset eivät välitä meistä. Lapsi itkee rattaissa, äitinsä seisoo takanaan ja näyttää surkealta. Kaupunki ahdistaa minua, mutta takanani on sentään yksi parhaista päivistäni. Sinun kanssasi! 

Hei taas! Olen Turussa, katson Waverly Placen velhoja. Opastan siskoani SKypen välityksellä luomaan omaa Life-blogia, ja kuulokkeistani kuulen, kun hän näpyttelee tietokoneensa näppäivistöä! :) Tunne on mahtava, vaikka äsken Hese-aterian takia söinkin itseni niin sanotusti ähkyyn. Päivä on nuori, aurinko paistaa ja ilmakin on plussan puolella. Mieleni on positiivinen ja muutenkin kiva olla. Tämän blogin luomisesta on nyt noin yksi päivä. Minulla on myös toinen blogi, mutta tämä on näistä kahdesta blogista se ''vähän'' hengellisempi! Ainiin, yläkuvassa on minun kissani! Oikealta, kokonimeltään tämä herra on kutsuttu Henrik Antero, mutta ystävien ja perheen kesken, hän on saanut tyhmyytensä ja puupäisyyden merkiksi, lempinimen Pena. En siis dissaa tai hauku ketään, ketä kutsutaan tai omistaa nimen Pena. Kuvaan on myös sopivasti ilmestynyt mun äidin I Love Converse-kenkä, mikä oikeastaan parantaa kuvan totuutta siitä, että minä todellakin rakastan meidän kisuja. Joo, meillä on toinenkin. Hän on vähän pienempi ja sirompi, koska on tyttö, meidän pieni prinsessa, Minttu Meirami. Hän on sellanen rauhallinen, hellä ja nätti. Molemmat kisut on maatiaiskissoja, mutta väritys on ihan erilainen molemmilla! Minttu on kilpikonna kuvioinen, pohjaväri valkoinen ja Pena on, no, sen näkee tuosta kuvasta. :D Pena on lihava ja riehakas, mutta osaa silti olla suloinen ja hellyyttävä! Yleensä se kaataa kaiken, mikä osuu sen tielle! Minttu väistää kaiken notkeasti ja varovasti. Ne ovat täysin toistensa vastakohtia, mutta eihän sisarusten tarvitsekkaan olla samanlaisia! Kirjoitan ehkä myöhemmin lisää, nt lähden surffaamaan muille nettisivuille, ja tarkistamaan viestit! :) Hyvää päivää kaikille!