Sateenkaari-ajatuksia!

-Katson kauas taivaanrantaan kohti auringonlaskua, ja näen miten kastehelmet putoavat sirosti, pitäen pienen tip-äänen. Kuuntelen, ajattelen, mietin. Kukaan ei voi kuulla minua. Huudan: ''Olen täällä, sinun ei tarvitse etsiä enää!''  

Tiedän kuka olen.

Tälläistä tuli tänään. En ole hyvä kirjoittamaan, mutta haluaisin olla! Tarinoita koneelle kirjoitan harvoin, mutta eri sivustojen foorumeille niitä saattaa ilmestyä. Harvoin. On ilta, kello on kaksikymmentä vaille seitsemän. Olen huono yhdyssanoissa, eli kirjoitusvirheitä tulee! :) Voin luvata sen.

Äiti lähti äsken, ja olen yksin kotona. TV on päällä olohuoneessa, kun minä istun keittiössä ja kuuntelen jääkaapin hurinaa ja TV:stä kuuluvia ääniä. Verho on auki ja näen koulun pihalla, kentän vieressä loistavat suuret oranssia väriä hohtavat lyhtypylväät. En tiedä, mitä kirjoittaisin tai, miksi kirjoitan. Ehkä teidän iloksenne tai suruksenne, ehkä tekemisen puutteen vuoksi. Joka tapauksessa, en tiedä mitään. Olen vain alle 15-vuotias tyttö Suomesta, pieneltä kyläntapaiselta paikkakunnalta. Ja, jos sanon olevani alle 15-vuotias, se ei tarkoita, että olisin 14-vuotiaskaan! Ei, en kerro, kuinka vanha olen. Olen normaali lapsi. Joskus sekava, hullu, hauska, nauravainen, joskus täysin vastakohta edellä mainituille adjektiiveile.

Tänään olen tälläinen.

Huomenna, tältä sivulta, saatatte löytää jotain täysin erilaista! Jotain, mikä poikkeaa suuresti tästä kirjoituksesta. Tälläinen tyttö haluaisin olla, taiteellinen, oman mielipiteensä puolustaja. En sellainen, joka piilottelee koulussa nurkan takana, tai tulee koulun jälkeen kotiin, heittää repun päin seinää ja juoksee omaan huoneeseensa, koska häntä oli sanottu rumaksi. Jos minua sanotaan rumaksi, yritän keksiä jotain mahdollisimman hienosti muovattua, kauan suunniteltua, joka saa vastapuolen hiljaiseksi. Niin, mutta yleensä sanat jäävät soimaan suuhuni ja alan änkyttää, koska sitten kun niin sanottujen ''valittujen sanojen'' sanomisen aika tulee, en saa edes kokonaista virkettä, lausetta tai sanaa suustani, ilman, että joudun toistamaan sen vähintään kolme kertaa! Joka kirjoituksessa kerron vähintään yhden asian itsestäni. Tässä tekstissä on monta paljastusta minun omista ongelmistani. Ei, minua ei kiusata, minua ärsytetään. Ei ilkeästi, vaan leikkisästi, vaikka joskus sekin tuntuu rajulta ja henkilökohtaiselta! Huomenna kirjoitan lisää, nyt sanon hyvää yötä, vaikken menekkään vielä nukkumaan. Selailen vielä muutaman nettisivun läpi ja menen katsomaan telkkaria. Juu, jos  sieltä vaikka tulisi joku hyvä leffa! Söin loput popcornit eilen, eli mitä söisin nyt!? Hei, herkkukaapissa on aina jotain! 

Hyvää yötä, ja nukkukaa hyvin! Hyviä öitä, älä näe unissas ötököitä! (Ellet tykkää niistä! Sitten ihan vapaasti!) 

~Sateenkaarisiltaa pitkin kävelen, kohti ikuista maata~